Heräilimme seitsemältä aamulla paikat hieman jumissa (varsinkin Katin polvet). Yö oli lämmin ja hiljainen. Ulkona oli nollassa, mutta sisällä oli jopa +15°C. Aamutoimet hoidettuamme lähdimme kohti Kilpisjärveä.

Matkalla alkoi näkyä upeita ja korkeita maisemia. Olimme todellakin jo Lapissa! Välillä oli ihan pakko pysähtyä ihastelemaan ja kuvaamaan maisemia.

Reilusti ennen Kilpisjärveä huomasimme horisontissa Norjan mahtavia lumihuippuvuoria! Olimme innoissamme ja jatkoimme matkaa, kunnes yhtäkkiä näköpiiriin ilmestyi eräässä jyrkässä laskussa mutkan takaa itse Saana-tunturi!

Pysähdyimme ja rämmimme risujen ja louhikon läpi rannalle kuvasimme upeaa näköalaa.

	Jylhän ja karun näköinen Saana.

Yhtäkkiä tunturit ympärillä olivatkin jo niin suuria! Lähdimme kohti Saanaa ja kun vihdoin saavuimme sinne niin se oli niin upea että sitä on vaikea kuvailla. Maisemat ympärillämme olivat kuin postikortista.

	Saana

Söimme eväitä Kilpisjärven rannalla ja puimme riittävästi vaatetta päälle sillä ylhäällä varmasti tuulisi kun tässä alhaallakin oli jo kylmä tuuli.

Eväitä Kilpisjärvi -järvellä		Kati ja Saana

Edessä olisi neljä kilometriä nousua Saanan laelle 1029 metrin korkeuteen ja saman verran takaisin hieman hankalakulkuisessa kivikkoisessa maastossa.

Matka ylös alkoi tunturikoivikossa noin puolen kilometrin pituudelta, joka oli kivikkoista polkua. Paikoin oli pitkospuita hankalimmissa kohdissa. Tässä vaiheessa nousu oli vielä loivaa.

Nousua Saanalle.

Puurajan tullessa vastaan alkoi jyrkin nousu, johon oli rakennettu portaat. Jyrkkää nousua oli noin puolen kilometrin verran ja portaita taisi olla jotain kahdeksansadan luokkaa =)

Maisemat muuttuivat vain koko ajan hienommiksi noustessamme ylöspäin. Kaukana näkyi sadeverho ja upea sateenkaari. Sateenkaaren juuren paikan tuntui näkevän selvästi kun oli näin korkealla, eikun aarretta etsimään! ;)


Portaiden yläpäästä alkoi kivikkoinen nousu puutonta ja lähes kasvitonta tunturia ylös. Kivikkoista maastoa kulkiessamme huipulle aikaa vierähti noin kaksi tuntia. Aika paljon matkalla aikaa menikin kun pysähdyimme vähän väliä kuvaamaan jotain. No tulipahan ainakin kivoja kuvia =)


Huipulle päästyämme oli mukavaa vain maata maastossa ja ihailla maisemia ja kuunnella hiljaisuutta ja tuulen tuiverrusta. Käväisimme laittamassa ison kiven kivikasan päälle huipulla ja kirjoitimme nimemme huipulla olevaan ”vieraskirjaan”.

Lisäsimme kivet kivikasaan.

Huipulla tuuli niin paljon, että hyvä kun pystyssä pysyi.

Huipulta

Kuvia huipun lähistöltä

Kuvailtiin ja lähdettiin hiljalleen alaspäin. Paluumatka olikin huomattavasti helpompaa, koska suurin osa matkasta oli pelkkää laskeutumista.

Kylmä ja kivinen on tie..

Kati katselee horisonttiin. Kaukana näkyy satavan.

Uima-allas tunturissa? Oli melko viileähköä vettä..

Viimeisen puolen kilometrin aikana tunturikoivikossa Visa sai napattua muutaman kuvan Lapintiaisesta.

Oli mukavaa päästä autoon istumaan. Hetken hengähdettyämme lähdimme viimeiselle tankkaukselle Suomessa Kilpisjärven kylälle.. ja kallistahan siellä oli. Diesel maksoi litralta 1,080€. Etelässä dieseliä saa tällä hetkellä 0,984€ – 1,029€ väliltä. Vihdoin lähdimme kohti Norjaa. Rajalle oli vain viisi kilometriä.

Vielä kuva Saanasta alhaalta.

Heti ylitettyämme rajan maisemat muuttuivat rajusti! Heti edessämme oli hurja kanjoni. Vuoret olivat yhtäkkiä 1300-1400 metriä korkeita kartan mukaan. Oli pakko pysähtyä lähes joka levähdysalueella ihastelemaan.

Saavuimme Norjaan.

Koko ajan tuli vain korkeampia ja lumisempia vuoria eteen. Harmiksemme oli vähän synkkää ja tihkutti välillä vettä, joten pilvet peittivät huippuja korkeimmista vuorista.


Jonkin matkan päästä pääsimme vuonojen varrelle ja ne olivat henkeäsalpaavia joka puolelle kohoavine vuorineen.

Norjassa on jykevän näköisiä vuoria.

Matka seuraavaan kohteeseemme Tromsoon sujui mukavasti. Saavuimme sopivasti Tromsoon ennen pimeää. Tromso olikin aika iso kaupunki. Tapasimme kaverimme Tiinan ja Aaron, jotka työskentelevät sirkuksessa Tromsossa ja siirryimme heidän hyväksihavaitsemaansa pizzeria Allegroon.

Saavuimme Tromssaan iltahämärissä.

Ravintolassa pizzat paistettiin perinteisti oikealla tulella lämmitetyssä uunissa (sisällä ravintolassa oli melkoisen lämmin). Tilailtiin ruokaa ja saatiin odotella aika kauan, koska ravintola oli melko täynnä. No tulipa vaihdeltua kuulumisia ja kuultua asioita Norjasta =)

Aaron pizza kiinankaalilla.

Pizzat olivat oikein hyviä erikoisine valkosipulikastikkeineen ja kiinankaaleineen ;)

Hinnat ravintolassa olivat myös melko tähtitieteellisiä Suomen hintatasoon tottuneena. Maha täynnä ja väsyneenä päivästä menimme pian nukkumaan, jotta jaksetaan seuraavana päivänä kierrellä Tromsoa.